Tammikuu
Tammikuu on keskitalven aikaa Suomessa. Kuukausi on usein kylmin koko vuodesta – pakkaset paukkuvat ja luonto lepää lumipeitteen alla.
Nimensä tammikuu on saanut mahdollisesti jalosta lehtipuusta, tammesta, jota on pidetty vahvuuden ja kestävyyden symbolina.
Toisen selityksen mukaan nimi tulee hämäläismurteesta, jossa tamme tarkoitti pyörän akselia tai myllyn keskipuuta. Näin tammikuu ikään kuin toimii vuoden akselina, josta uusi vuosi lähtee pyörimään.
Helmikuu
Helmikuu on myös kylmä talvikuukausi, mutta nyt päivät alkavat jo hiljalleen pidentyä ja auringonvalo pilkahtelee yhä useammin hangen pinnalta.
Nimensä helmikuu on todennäköisesti saanut talvella puiden oksiin muodostuvista jäähelmistä, jotka kimmeltävät auringossa kuin pienet korut.
Vaikka helmikuu kuuluu yhä talveen, se on usein hieman leudompi kuin tammikuu, ja sen lopulla voi jo aistia kevään ensimmäiset merkit.
Maaliskuu
Maaliskuu on todennäköisesti saanut nimensä siitä, että kevään koittaessa maa alkaa paljastua lumen alta.
Kuukauden nimen arvellaan liittyvän sanaan maa tai maallinen. Joissakin kaakkoishämäläisissä murteissa on käytetty muotoa maalliskuu.
Toisen selityksen mukaan nimi voisi liittyä sanaan mahla, sillä maaliskuussa mahla alkaa virrata puissa. Viron kielellä maaliskuuta kutsutaankin mahlakuuksi, mutta Suomessa mahla alkaa kuitenkin yleensä virrata vasta huhtikuussa.
Huhtikuu
Huhtikuu on kevätkuukausi, jolloin lumi sulaa ja luonto alkaa vihertää.
Kuukauden nimi tulee sanasta huhta, joka tarkoittaa kaskimaata tai kuivaa metsää. Ennen vanhaan huhtikuussa kaadettiin puita kaskia varten, jotta ne ehtivät kuivua kesän polttoa varten.
Sana huhta on ollut käytössä erityisesti länsi- ja Keski-Suomen murteissa, ja siitä on johdettu kuukauden nimi huhtikuu.
Toukokuu
Toukokuu on kevätkuukausi, jolloin luonto herää ja kasvit alkavat kukkia. Kuukauden nimi tulee sanasta touo, joka tarkoittaa siementä ja viittaa kevään kylvö- ja maataloustöihin.
Touko on yksi suomen vanhimmista sanoista, ja sillä on vastineita lähes kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä.
Itämerensuomalaisissa kielissä on tapahtunut muutos, jonka seurauksena kevään nimitykseksi siirtyi sana kevät, ja touko-sanan merkitys erikoistui tarkoittamaan keväällä tehtäviä töitä, ennen kaikkea kylvöä, sekä töiden tulosta eli kasvavaa viljaa.
Kesäkuu
Kesäkuu on kesän ensimmäinen kuukausi, jolloin päivät ovat pisimmillään ja lämpötila nousee yleensä korkealle. Kuukauden nimi liittyy kesän alkuun ja perinteiseen kesantopellon kyntöön eli kesänajoihin.
Suomen sana kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin on lämmintä ja valoisaa. Se on vanha kantasuomalainen sana, jolla on vastineita muissa itämerensuomalaisissa kielissä, kuten karjalassa ja vepsässä.
Alkuperäisesti sana liittyi myös maanviljelykseen, sillä kesä oli tärkeä aika kylvöjen ja kasvun kannalta.
Heinäkuu
Heinäkuu on kesän lämpimin ja usein aurinkoisin kuukausi Suomessa.
Kuukauden nimi tulee niityillä kasvavista heinäkasveista. Heinäkuussa tehdään heinätöitä ja korjataan talven rehuksi tarvittava heinä.
Se on hyvin vanha kantasuomalainen sana, jolla on vastineita muissa itämerensuomalaisissa kielissä, kuten karjalassa heinä ja vepsässä heinä.
Sanan alkuperäinen merkitys liittyy ruohoon ja niittykasveihin, joita kerättiin ja kuivattiin talven varalle.
Elokuu
Elokuu on kesän loppupuolen kuukausi, jolloin vilja kypsyy ja sato korjataan talteen.
Kuukauden nimi tulee sanasta elo, joka tarkoittaa sekä kasvavaa että korjattua viljaa tai viljankorjuuta. Viljapeltoa kutsuttiin usein elopelloksi.
Elo voi myös viitata muuhun omaisuuteen, kuten ruokaan, tavaroihin tai kotieläimiin, esimerkiksi Pohjois-Suomessa porokarjaan (poroelo).
Sana elo on johdettu kantauralilaisesta verbistä elää.
Syyskuu
Suomen sana syys tarkoittaa syksyä, eli vuodenajan siirtymistä kesästä talveen.
Se on vanha kantasuomalainen sana, jolla on vastineita muissa itämerensuomalaisissa kielissä, esimerkiksi karjalassa syys ja vepsässä süüs.
Alkuperäinen merkitys liittyi vuodenajan vaihtumiseen ja sadonkorjuuseen, eli aikaan, jolloin luonto valmistautuu talveen.
Latinankielinen nimi September tarkoittaa “seitsemäs” ja viittaa roomalaiseen kalenteriin, jossa syyskuu oli vuoden seitsemäs kuukausi. Nimet viittaavat siis samaan aikaan vuodesta, mutta niiden alkuperä on eri kielissä ja merkityksissä.
Lokakuu
Lokakuu on kuukausi, jolloin luonto valmistautuu talveen: puiden lehdet ovat pudonneet ja päivät lyhenevät.
Kuukauden nimi tulee sanasta loka, joka tarkoittaa loskaa eli lietettä, kosteaa maata tai rapaa. Sanaa on käytetty myös kuvallisesti: ihmisen maine voidaan “vetää lokaan” tai uskonnollisessa mielessä synnin loassa “rypemiseksi”.
Alkujaan loka ei aina viitannut likaisuuteen, vaan se liittyi märkyyteen ja kosteuteen.
Suomen lähisukukielissä, kuten vepsässä, loka tarkoittaa kostea notkelma tai kuoppa.
Symbolisesti sana yhdistyy myös ihmisen heikkouksiin ja syntisyyteen, mutta lokakuu voidaan nähdä myönteisessä valossa: se on aika, jolloin varaudutaan talveen ja täydennetään ravintovarastot.
Marraskuu
Marraskuu on syksyn viimeinen kuukausi, jolloin talvi lähestyy ja luonto näyttää hiljenevän.
Kuukauden kantasuomalainen nimi tulee sanasta marra, marras, joka tarkoittaa kuolemaa tai surua. Se voi viitata luonnon talvilepoon, jolloin kuolleiden henget, martaat, olivat perinteen mukaan liikkeellä.
Sana on hyvin vanha ja sillä on mahdollisesti yhteyksiä myös indoeurooppalaisiin lainasanoihin, joissa esiintyy samankaltaisia merkityksiä kuolemasta tai kuolevaisuudesta.
Marras on säilynyt erityisesti kuukauden nimessä marraskuu, jolloin sana symboloi luonnon “kuolemista” ennen talvea. Lisäksi perinteisesti marras on liitetty kuolleiden muistamiseen ja pyhäinpäivään.
Joulukuu
Joulukuu on talven ensimmäinen ja pimein kuukausi. Aiemmin kuukauden nimi oli talvikuu.
Joulukuussa vietetään joulua, ja se on perinteisesti juhlien, taruolentojen ja muistopäivien aikaa.
Sana joulu tulee muinaisesta suomalaisesta talvipäivänseisauksen juhlaan liittyvästä sanasta, joka merkitsi talven juhlaa tai juhla-aikaa.
Alkujaan se liittyi valon lisääntymiseen vuoden pimeimmän ajan jälkeen ja talvisesonkiin, jolloin pidettiin juhlia sadonkorjuun ja talven alun kunniaksi.